16.2.2014

Marianne-sarja ja hartiahuivi

Punainen ja valkoinen ovat aina olleet väriyhdistelmänä i-h-a-n-a. Joten ostettuani punaista ja valkoista 7 veljestä (taas kerran) päätin tehdä sukat pystyraitaisina, nyt kun lopulta olen kirjoneuleen oppinut. Sukat valmistuivat juuri ja juuri tammikuun puolella, muutamaa minuuttia ennen puolta yötä. Helmikuun alussa (3.2.) valmistui samaa sarjaa oleva pipo, jonka lahjoitin äitille. (Ensimmäinen pipo oli kuulemma hyvä, mutta liian ohut kovilla pakkasilla käytettäväksi.) Pipoa seurasivat vielä ranteenlämmittimet (4.2.), kun lankoja oli vielä jonkin verran jäljellä.

Sukissa on 2o2n-resori, jonka jälkeen lisäsin jokaiseen oikeaan raitaan yhden silmukan, jotta kirjoneuleesta ei tulisi liian kireä. Tästä seurasi se, että itse raidoitus on 3  s punaista, 2 s valkoista. Tavallinen vahvistettu kantapää ja nauhakavennukset kärkeen. Eli selkeät perussukat kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja ovat aivan ihanat lämpöiset, paksut ja pehmeät. Juuri sellaisia tässä asunnossa tarvitsee, kun joka huoneessa - etenkin olkkarissa - vetää todella paljon ja lämmityskin on vähän niin ja näin. Vilukissa tykkää. Lankaa näihin kului 139 grammaa, mikä johti siihen, että lippaaseen kolahti tammikuussa 10,25 euroa kulutetuista langoista (1027 g) ja lisäksi 10 euron bonus, koska lankaa kului kuukauden aikana yli kilo. Hieno saldo, ylitin itsekin odotukseni.



Pipossa on punainen, kaksinkertainen resori, joka on neulottu 1o1n-joustimella siten, että oikeat silmukat on neulottu kiertäen. Idea tuli jostakin näkemästäni mallista, ja päätin sitä ensimmäistä kertaa kokeilla ja olin heti myyty. Ihanan jämäkkä resori, jota tuli sitten käytettyä heti perään myös ranteenlämmittimissä. Pipon raidoitus on 3 punaista, 3 valkoista, ranteenlämmittimien 2 punaista, 2 valkoista. Lankaa kului pipoon 86 grammaa ja ranteenlämmittimiin 50 grammaa. Ranteenlämmittimiin tein kiilapeukalon pitkästä aikaa - tai siis peukalokiilan, mutten peukaloa.

Marianne-sarjan jälkeen aloitin tekemään jos jonkinlaista, mutta pitkään aikaan ei tullut mistään mitään valmista, kun tein kaikkia töitä vuorotellen aktiivisesti. Tänään (16.2.) valmistui kuitenkin lopulta hartiahuivi, jonka innoitus tuli mummuni hartiahuivista, vilukissana tahdoin samanlaisen. Kun sitten löysin Svarta Fåretin Ulrikaa ihanan petroolin värisenä, oli sitä pakko ostaa. Ensin ostin kaksi kerää tummanharmaata ja kaksi petroolia, ja huivista oli tarkoitus tulla kaksivärinen. Muutin kuitenkin mieleni ja kävin tällä viikolla ostamassa kolme kerää lisää petroolia ja tein huivista yksivärisen. Kuva vääristää huivin väriä huomattavasti, mutta parempaa en tähän hätään pystynyt ottamaan. Kuvassa huivi on vielä pingoittamatta - tosin luultavasti en huivia saa ikinä aikaiseksi pingoittaakaan - ja vähän toispuolinen. Työ on siis aloitettu kapeasta päästä ja neulottu aina oikeaa lisäillen aina reunoissa. Neuloin kunnes lankaa oli jäljellä ehkä 15 metriä, päättelin löyhästi ja virkkasin vielä lyhyiden reunojen reunasilmukoihin kiinteitä silmukoita. Lankaa jäi yli alle metri, joten tarkalle meni. Hieman ihmetyttää, että käytin viisi 50 gramman kerää tyynni ja työ painoi silti vain 237 grammaa.

Mutta ihanan pehmää, 100 % superwash-villaa on lanka. Tummanharmaasta onkin tulossa varpaasta aloitetut sukat, en vielä tiedä kenelle, koska itselleni ne ovat hieman naftit. Ensimmäinen tarvitsija, jonka koipeen sopivat, saa siihen mukavat sukat lähiaikoina - yösukkina ja kotisukkina varmasti palvelevat, vaikka pelkkää villaa ovatkin. Toivottavasti sukat valmistuvat tänään tai huomenna ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti