30.12.2013

Lapsuuden traumat

Joillekin jää traumat koululiikunnasta ja hiihtäminen on sen jälkeen kirosana. Itselleni traumat jäivät ala-asteella tehdyistä kirjoneulelapasista. Jos en muutoin olisi jo siihen mennessä puolta elämästäni neulonut, olisin varmaan todennut neulomisen olevan kamalaa ja päättänyt olla neulomatta enää koskaan. Mutta koska olin jo ehtinyt tehdä vaikka mitä kivaa ennen kirjoneulelapasia, totesin ainoastaan kirjoneuleen olevan kamalaa.

Kirjoneulelapasia tehtiin koulussa 5. tai 6. luokan syksyllä eli 2000-luvun alussa. Toistakymmentä vuotta ehti siis vierähtää, kunnes lauantaina päätin, että nyt on aika yrittää uudelleen. Äitin kannustuksella aloin tekemään lapasia. Tosin sillä erolla noihin ohjeen lapasiin, että varsi on joustinta ja ainoastaan tuo kämmenen ja kämmenselän kuvio on tarkoitus tehdä.

Hidastahan tämä on, mutta helppoa kuitenkin. Ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, että kiristäisi liikaa. Ja virheitäkin olen tehnyt vain yhden, kiersin yhdessä kohtaa langat yhden kerran liikaa toistensa ympäri, mistä johtuen kämmenpuolella tuntuu pieni paukura :) Ei siis suuria ongelmia. Lankoina luonnonvalkoinen ja syklaami Nalle.

En ole aikoihin ollut itsestäni näin ylpeä, enkä ole tainnut kevään 2008 jälkeen oppia mitään uutta tekniikkaakaan. Tuolloin olin au pairina Hollannissa ja tein itselleni kesämyssyn, joka oli pitsineuletta. Ensimmäinen pitsineuleeni siis. Tässä vielä kuva lapasen alusta, kohta pitäisi laittaa peukalolanka - ei ole kyllä mitään käsitystä miten se tapahtuu kirjoneuleessa, mutta koitetaan jotenkin ja toivotaan parasta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti